Konsulttiblogi on sarja, joka tuo esiin Suomen Yrityskehityksen konsulttien mielipiteitä, näkökulmia ja ajatuksia ajankohtaisista teemoista.
Kriisit uusiutumisvoimana
Pekka Manninen, Senior Advisor
1980-luvulla työuransa aloittaneena on jo ehtinyt tottua siihen, että vähintään kymmenen vuoden välein maailma ja Suomi kriisiytyvät. 1990-luvun alun lamaa on pidetty Suomessa kaikkien lamojen äitinä – jos ei oteta lukuun 1930-luvun lamaa. Tosin Suomessa 90-lukulainen kriisi oli ilmeisesti jollain tapaa ravistelevampi.
Päällimmäinen ajatus 90-luvun alussa koetelleesta mullistuksesta on koko maan talousrakenteen järkkyminen ja siirtyminen kertaheitolla uuteen orientaatioon. Idänkaupan romahdus, joka oli seurausta pitkästä ja monin osin epäterveestä suhteesta entiseen Neuvostoliittoon, johti talouden huimaan nousuun elektroniikkateollisuuden ja Nokian johdolla. Tuo synkkyyden alho ohitettiin taloudessa kuitenkin tämän kehityksen ansiosta kohtuullisen nopeasti. ICT-bisnekset ottivat seuraavan kahden vuosikymmenen aikana huiman hypyn eteenpäin.
Digitalisaatio sai ensimmäisen kunnon sykäyksen pankkien alkaessa panostaa isosti omien tietojärjestelmiensä sekä pankkitoiminnan sähköistämiseen. Samaan aikaan teollisuus ja muut toimialat implementoivat omia toiminnanohjausjärjestelmiään.
Ensimmäiset yritysten väliset sähköisen tiedonsiirron ratkaisut otettiin käyttöön. Kansainvälistyvät suomalaisyritykset rakensivat omia kansainvälisiä tietoverkkojaan ja sähköpostit sekä työryhmäsovellukset näkivät päivänvalon. Internet tuli meillekin yliopistojen kautta ja muistan itse käyttäneeni webbipohjaisia palveluita ensi kertaa joskus 90-luvun alkuvuosina.
90-luvulla nähty ICT-buumi johti kuitenkin seuraavaan taloudelliseen kriisiin pörssikuplan syntymisen myötä 2000-luvun alussa. Reaalitalouden vaikutukset eivät meillä Suomessa olleet kovin mittavia, koska Nokian johdolla vauhti pysyi yllä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Yritykset globalisoituivat ja Internet murtautui kaikkialle. Verkkopankit, globaalit verkot, tiedonsiirron helppous ja keskitetyt tietojärjestelmät tekivät maailmasta entistä reaaliaikaisemman. Kuplan huipulla ratsastaneet ICT-yritykset muuntuivat ja alkoivat panostaa tietotekniikan tarjoamiseen palveluna. Syntyi pilvipalveluiden ensimmäinen aalto.
Sitten saavuttiinkin taas finanssikriisiin, jonka hurjin vuosi johti Suomessa suurimpaan BKT- pudotukseen kuin yhtenäkään vuonna 90-luvun alun lamassa; -8,6 % vuonna 2009. Alkoi 2010- luvun menetetty vuosikymmen Suomessa, jonka taustalla oli jenkkien oivallus Internet-murroksen vaikutuksista teknologiaan sekä alun perin suomalaisen Linuxin ottamisesta käyttöön platformina kulutuselektroniikan tuotteissa. Se oli Nokian tuhkimotarinan päätepiste. Ironista, että taustalla oli suomalainen avoimen lähdekoodin ohjelmisto.
Seurasi vuosikymmenen mittainen alho, jolloin myös metsäteollisuus saneerasi vuodesta toiseen itseään tuloskuntoon. Tässäkin oli taustalla tarve etsiä uusia innovaatioita, jotka oli unohdettu vuosikymmeniksi hyvin kannattavan perusbisneksen tuottaessa rahaa. Digitalisaatio oli kuitenkin jo johtanut muutokseen paperin kysynnässä. Trendin vaikutus oli jäänyt vain jotenkin ymmärtämättä.
Koronakriisi on ajanut koko maailman nyt uuteen terveyskriisiin ja taloustaantumaan. Mitä tämä kriisi tulee muuttamaan maailmassa?
Vaikuttaa siltä, että yksi merkittävimmistä muutoksista tulee olemaan työnteon tapojen ja mallien muuttuminen. Etätyöstä on puhuttu mahdollisuutena 1990-luvun lopulta. Kuten kaikkiin merkittäviin muutoksiin, tähänkin on liittynyt valtavasti hitausvoimia, joista osa on ollut teknologiasta ja osa kulttuurista johtuvia. Teknologiset esteet olivat poistuneet jo ennen koronakriisiä, mutta kulttuuriset esteet työnteon muutokselle ovat olleet olemassa koronakriisiin asti. Etätyötä ja virtuaalisia tiimejä on ollut isoissa kansainvälisissä organisaatioissa jo melko kauan mutta laajasti etätyö ei ole aiemmin saanut sellaista yhteiskunnallista hyväksyntää, kuin sille olisi kuulunut.
Yhdysvaltain suurimpien kaupunkien väkiluku kääntyi ensimmäistä kertaa laskuun kolmisen vuotta sitten. Sen yksi merkittävimmistä ajureista asumisen korkeiden kustannusten lisäksi on ollut etätyön uudet mahdollisuudet amerikkalaisissa yrityksissä. Jenkkien länsirannikolla asiantuntijoita on alkanut muuttaa Kaliforniasta naapuriosavaltioihin. Samaa on tapahtunut myös kaikissa suurimmissa kaupungeissa muualla Yhdysvalloissa.
Megapolit alkavat siis pikkuhiljaa hajaantua ja ihmiset voivat entistä vapaammin valita asuinpaikkansa. Tämä johtaa työn tuottavuuden kasvuun sekä kustannusten alenemiseen. Työntekijät voivat entistä enemmän toimia vapaina ammatinharjoittajina sekä kustannustehokkaasti tehdä useampaa työtä omien mieltymystensä mukaisesti.
Yrityksille ja myös julkiselle hallinnolle tämä merkitsee parempaa työn tuottavuutta sekä kustannustehokkuutta. Isotkin organisaatiot rakentuvat enenevästi virtuaalitiimeistä tai heimoista, jotka toimivat etäyhteyksillä. Toimitilakustannukset ja kiinteät henkilöstökulut alenevat. Seiniin ei enää investoida entiseen tapaan. Kiinteistömarkkinat, jotka ovat kokeneet valtavan nousun viime vuosina, todennäköisesti myös jäähtyvät nopeasti.
Samaan aikaan kaikki pohjautuu pilvipalveluiden hyödyntämiseen tiedon käsittelyssä. Pilvipalveluista muodostuu valtavia globaaleja datavarastoja, joiden hyödyntämisestä maksetaan maltaita. Tämä näkyy jo nyt alan yritysten arvostuksista maailman pörsseissä. Syntyy ennennäkemättömän ketteriä ja joustavia organisaatioita, jotka nopeudellaan ja innovaatiokyvyllään päihittävät poteroihin jäävät kilpailijansa. Tämä kehitys on myös ekologista: matkustaminen vähenee ja hiilipäästöt pienenevät.
Suomalaisten ja eurooppalaisten kannalta haasteena on, että tämän kehityksen ajavina voimina ovat kahden suurvallan eli Yhdysvaltain ja Kiinan suurimmat teknologiayritykset ja palveluiden tarjoajat. Kuinka tässä pelikentässä tulisi navigoida? Selvää lienee se, että Euroopan tulee ottaa selkeästi isompi yhteinen rooli maailman muutoksessa. Yhdelläkään Euroopan maista ei yksin riitä voimavarat tähän. Vain unionin yhteistyöllä voidaan saada jotain aikaan.
Piileekö seuraavan kriisin siemen pilveen keskittyvässä datassa, jonka vastuuton käyttö voi johtaa uusiin mullistuksiin yhteiskunnissa? Tai suurvaltain nokittelun seurauksena koko informaatioalusta järkkyy?
Mikäli kehitys etenee hallitsemattomasti, syntyy orwellilainen ”isoveli valvoo”- yhteiskunta, joka iskee takaisin seuraavassa käänteessä. Kestävä kehitys on avainsana myös uudessa uljaassa tietoyhteiskunnassa. Regulaatiota siis tarvitaan. Eurooppa voi tässä olla suunnannäyttäjä.
Pekka Manninen
Senior Advisor
045 106 5651